perjantai 13. marraskuuta 2009

Musikaaliselle koiralle



Pitäisiköhän potilaaseen kokeilla musiikin parantamaa vaikutusta? Laurel Canyon on tehnyt musiikkia koirille. Ääninäytteen voi kuunnella täältä. Emäntä kyllä haluaisi mielellään kuulosuojaimet, jos Taika ostaisi liput päiväfestareille.

Kerran, vain kerran Taika on alkanut ulvoa musiikin mukana. Kyseesä oli auton radiossa soinut Simon & Garfunkelin kappale. Kuuntelimme ulinaa melkoisen hämmästyksen vallassa, eikä ilmiö sittemmin toistunut.

Ja hei, onhan siellä myös kissoille musiikkia! Joululahjavinkki...

Taika on nopea ja temperementtinen koira, ja tämä ominaisuus kävi aika selväksi jo puolivuotiaana. Paikallaan odottelu on alkanut nyt, 5½-vuotiaana, sujua paremmin. Temppua ja tekemistä pitää seurata suht rivakkaan, tai Taika alkaa kertoa omaa mielipidettään siitä "mikä siinä nyt maksaa - toimintaa, toimintaa!". Tokoilu ryhmässä jäi juuri hidastempoisuuden takia meiltä kesken. Turhautunut koira ei opi uutta... ja vinkuessan sekä haukkuessaan ei lämmittänyt muiden eikä emännän mieltä. Ylivilkas lapsi saattaa joutua erityisopetukseen, jospa vilkkaalle koiralle löytyisi nopeatempoisempi tokoryhmä?

Koirakoulutuksissa ohjaajat totesivat koiran olevan nopeamman kuin emännän tai tehtävien tiheyden. Kertoivat normaalilla koiralla olevan positiivisen palautteen ajoittamisen olevan 1-2 sekuntia siitä kun suorite on tehty oikein siihen, kun palkkio on koiralla. Taika-koiralla kuulemma tämä aikaväli on lyhyimmillään 0,5 sekuntia. Ei mikään nakkisormen koira koulutettavana ja palkittavana...

Juuri tämän vuoksi meille suositeltiin ehdollista vahvistamista eli naksutinta ja harrastukseksi koiratanssia. Omaksi iloksi olemme irtotemppuja treenaillen, mutta emme ole vieläkään aloittaneet julkisia esiintymisiä - pitäisiköhän, nyt kun on pikkujoulukausi ja kaikki. Me tanssitaan kotona - eikä mitään hitaita!

Lisäinfoa koiratantsuista löytyy täältä. Musiikkia eläimille voi ostaa täältä.

2 kommenttia:

  1. Ohjatuissa treeneissä on juurikin tuo ongelma, että ei mennä yksilön tahtiin vaan ryhmän tahtiin. Mä oon onnekseni löytänyt sen yhden ainoan seuran näillä main, jossa ryhmätreenit on vapaamuotoisia (ja lisäksi treenejä 2xvko läpi vuoden). Saa harjoitella, sitä mitä haluaa siten miten haluaa ja aina jossakin välissä otetaan yhteisesti paikallaoloa, pujottelua jne. Tietenkin tuo vaatii sen, että ohjaajat tietää, mitä koiriensa kanssa tekee eikä tarvi ohjausta. Toki neuvoja toisilta saa, jos kysyy.

    VastaaPoista
  2. Kiitti kommentista:) Meillä hupia ja hyötyä on eniten ollut VIP-laumasta - ryhmä käy testaamassa vinttikoirarataa, treenaa jälkeä, virikkeitä... Taika on tooodella epäluuloienn muiat narttuja ja leikattuja uroita kohtaan, joten vapaana treenailen vain maalla. Ja puistoissa Hgissä vilistää pupua, hiirtä ja oravaa joka nurkalla - neidin metsästysvietti on sitä vahvuutta, etten ota riskiä auton alle jäämisestä. Meillä siis omat treenit toimii parhaiten:)

    VastaaPoista

Kiitos haukuista:)