Kuri koer

Tein mielessäni pientä vertailua, kummassa koiralla on enemmän vaaroja, Helsingissä vai maalla. Tässä yhteenvetoa:

Helsinki/kaupunki
- liikenne
- irtokoirat
- virustaudit, kuten nenäpunkki, enteriitti (suolitulehdus)
- vinksahtaneet ihmiset
- varomattomat ihmiset

Maalla /metsässä
- kyykäärmeet (kyynpurema 10-viikkoisena jalkaa koettu)
- risut sun muut terävät (vatsanahka on menossa välillä naarmuilla)
- sudet (vaara olemassa, tassunjälkiä ja näköhavaintoja)
- karhu (jäljet 200 metriä talosta puolitosta vuotta sitten)
- kapi (supikoiria vilisee pihan laitamilla, matot ja irtotavarat kumisaappaista käsineisiin kannetaan öisin verannalta talvipesään)


Useimpien kaupungin vaarojen taustalla on kaksijalkainen, ihminen.

Irtokoiria seikkailee sekä Helsingin ydinkeskustassa että hiukan kauempana. Minusta ei ole mukava huudella "ottaisitko koirasi kiinni, tällä on ehkä tarttuva suolistotulehdus/silmätulehdus/juoksuaika" tai "pitäisitkö koirasi hiukan kauempana, tämä pelkää hihnassa ja voi purra".
Hämmästelen koiranomistajien huolettomuutta.

Kaupungissa on paljon ihmisiä ja joukossakos se tyhmyys tiivistyi...? Osa ihmisistä suhtautuu koiriin suunnattomalla (liiallisellakin) mielenkiinnolla, osa välinpitämättömästi, osa ärtyy, osa odottaa, että koira tekisi jotain, jolloin voi haukkua sekä omistajan että koiran, osa avoimen vihamielisesti tai kummallisesti.

Meillä on omakohtaisia kokemuksia kaikista näistä ryhmistä:

Yli-innostuneet:
Nakuttelin ovikoodia, kun yksi ystävällinen täti kumartui silittämään selkäni takana olevaa villiä koiranpentua (12 viikkoa), sillä seurauksella, että pentu oli hypännyt vasten tädin suuta! Onneksi säikähdyksellä selviydyttiin. Mutta eihän sitä voi näppejään pitää erossa suloisasta koiranpennusta mitenkään, ei ei...

Innokkaat pojat, jotka olivat ladanneet hiilihydraattitasot huippulukemiin, iskivät ryhmällä taputteluin kiinni koiraan mitään kysymättä raitiovaunussa, jossa emme päässeet edes väistämään.

Koirasta kiinnostunut naishenkilö tuli läpsyttelemään selkäkipuista ja kipulääkekuurilla olevaa koiraa mitään kysymättä. Hämmästys oli suuri, kun koira murisi. Enpä ehtinyt tehdä mitään...

Ärtyneet:
Tilanne raitiovaunussa, koiruus penkin alla jaloissani. Taakseni istuu rouva, joka kysyy ärtyneellä äänellä "Ostetaanko muuten koirallekin matkalippu?" Johon vastasin, "ei, entä ostoskasseille?" [Rouvan ostoskassit veivät viereisen penkin istumapaikan...]

Avoimen vihamieliset:
Talvi, lunta maassa, 1,5 metriä leveä jalkakäytävä. Vastaan tulee iso koira juosten omistajansa kanssa. Oma koirani pelkää (ja rähjää) vauhdilla lähestyviä isoja koiria , joten päätin vaihtaa tien toiselle puolelle. Katsoin vasemmalle, oikealle ja... aaaaiiiijaiijaiiii!!! Taika kiljuu kivusta - mies on kävellyt puhtaan valkoisessa pakkaslumessa makaavan mustan koiran selän/hännän päältä. Koira hyppää pystyyn ja hampaat napsahtaa ilmaan. Josta huuto: "ja jos se __ttu olisi purrut, niin henki olisi lähtenyt!"

Muuta liikennettä ei ollut, joten käveli suoraan koiran päälle tahallaan... Tämän kokemuksen jälkeen koira jäykistyy heti, kun näkee jonkun marssivan suoraan kohti jyrän tavoin. Kivaa. Ollaan yritetty opetella tästä pois, mutta aina ei ole silmiä selän puolella.

Koiranomistajat, tiesittekö, millaisin valmiuksin osa pyöräilijöistä liikkuu: pippurisuihkeella, taittoveitsellä, ja sitten nyrkillä päälakeen? Vilkaiskaapa Fillarin keskustelupalstaa.

Yksi hyvä syy lisää pitäytyä noin metrin nahkaremmissä.Onneksi emme jätä Taikaa julkisille paikoille yksin, voi käydä vaikka näin. Kennelliitto voisi kehitellä peruskouluille muutakin opetuspakettia kuin rotujen tunnistuspelejä?

Jätetään ne maaseudun vaarat toiseen postaukseen....